Uuden sohvan hankinta kissatalouteen

uuden-sohvan-hankinta-kissatalouteen

Uuden sohvan hankinta kissatalouteen toi vastaan kysymyksen siitä, minkälainen sohva kestäisi kynnet ja karkottaisi karvat. Vai olisiko tuollaista sohvaa edes olemassa? Mahdollisesti kyllä! Ainakin me onnistuimme löytämään sohvan, jota kissa ei raavi vaan vaalii upeana petipaikkana ja karvatkin lähtee irti lähes pyyhkäisemällä.

Sohvan hankinta tuli ajankohtaiseksi jo melkein pari vuotta sitten, kun vanhan sijaan istui melkein mielummin lattialla. Sohva oli halvalla hankittu ja aikansa elänyt. Selkäkin tuli kipeäksi pidemmistä Netflix-maratoneista, eikä tila oikein riittänyt mukavaan oleiluun. Kaiken lisäksi kissa oli todennut, että sohva toimi paremmin raapimapuuna kuin löhöilyalustana ja pitkäkarvaisen kisun karvat tuntuivat oikein imeytyvän kiinni sohvan kankaaseen.

Näin ollen ensimmäinen kriteeri uudelle sohvalle olikin kissankestävyys. Lyhyellä googlettelulla löytyi värikkäitä mielipiteitä laidasta laitaan. Toisen olivat sitä mieltä, ettei mikään sohva pärjäisi koskemattomana kissataloudessa, kulmat tulisi teipata tai koko sohva vuorata. Joku suositteli halvan käytetyn sohvan ostamista, sillä kyllä harmittaisi, jos kissat pilaisivat uuden ja hienon sohvan. Toisaalta löytyi kokemuksia myös niistä, joilla oli joko muuten vaan erittäin hyvin koulutettuja kissoja, jotka eivät kynsiään huonekaluihin iske, tai jotka olivat onnistuneet löytämään toimivan ratkaisun.

Materiaaleista yllättäen nahkaa suositeltiin, mutta tuosta minulla oli jo omakohtaista kokemusta. Vaikka kissa ei nahkaa tykännyt raapia, niin tahattomasti kynsistä tuli ajan myötä jälkiä sohvaan. Ei kylläkään liian pahoja, joten jollekin tämä voisi kyllä olla vaihtoehto. Me emme kuitenkaan halunneet nahkasohvaa, joten materiaalien tutkinta jatkui. Kangassohvien osalta suositeltiin sileää ja tiivistä verhoilumateriaalia, näin päädyttiin pyörimään useammissa huonekalukaupoissa erilaisia materiaaleja tutkimassa.

Vanhan sohvan kangas oli melko karkeaa, josta kissa sai kynnellä mukavan otteen. Tätä tulisi siis välttää. Eikun kynnet esille ja esittelymateriaaleja raapimaan, tuleeko tästä sama fiilis, jääkö materiaaliin raapaisusta jälki? Vaihtoehtoja oli niin paljon ja epävarmuus verhoilun suhteen alkoi tehdä sohvan valinnasta haastavaa –aina kunnes vastaan tuli upea samettisohva. Samettia kissa tuskin haluaisi raapia, eihän siitä saa edes kunnon otetta, lisäksi sen pinta on sileä, joten karvatkaan eivät varmaan pahemmin tarttuisi. Saimme vielä koepalan kangasta kotiinkin ja siliteltiin sillä kissaa ja kokeiltiin kynsimistä. Vaikutti lupaavalta: ei jälkiä, ei karvoja.

Materiaali oli 100% polyesteriä oleva pehmeä samettikangas, 170 000 Martindalen kulutuskestävyydellä. Martindale-menetelmää käytetään hankauskeston indikoimiseen eurooppalaisten standardien mukaan. Erittäin korkean tason kankaat ylittävät arvoltaan 50 000 ja tuo on mm. vaatimus julkitiloihin tulevalle kankaalle. Kestävyyttä pitäisi siis olla.

Tähän sohvaan siis päädyttiin ja muutama vuosi ostoksen jälkeen olemme erittäin tyytyväisiä. Kynsistä ei ole minkäänlaisia merkkejä eikä kissaa kiinnosta sohva muussa kuin makoilumielessä. Selkänojan päällä on myös juuri kissan mentävä makoilupaikka. 😊 Materiaali on todella miellyttävän tuntuinen myös itselle ja se on säilyttänyt värinsä ja ominaisuutensa erittäin hyvin. Myös puhdistus niin karvoista kuin muustakin liasta on ollut vaivatonta.

Uuden sohvan hankinta kissatalouteen oli siis meillä onnistunut, onko sinulla vinkkejä aiheeseen liittyen? Jätä ihmeessä kommentti!
^-^


Ei kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Mielenkiintoiset tyyli-, kauneus- ja lifestylejutut yhdeltä sivustolta.